Tämä blogikirjoitus on tiivistelmä Kestävän kehityksen pedagogiikka -kurssista, jonka tein osana Ammatillisen opettajan opintojani Haaga-Helia Ammattikorkeakoulussa 2023-2024. Voit ladata materiaalian alta (sisältäen kuvat ja talukot) tai scrollata ja jatkaa lukemista.
Kestävä kehitys tarkoittaa kehitystä, joka turvaa nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. -YK-liitto
Kestävän kehityksen tavoite on turvata ihmisten hyvä elämä maapallolla. Sen lähtökohtana on integroitu näkemys ekologisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden vuorovaikutteisuudesta.
Nyky-yhteiskunnassa vallitsevien –usein kestävän kehityksen periaatteita vastaan olevien- olosuhteiden tiedostaminen ei riitä. Myöskään positiivinen asennoituminen kestävän kehityksen tavoitteisiin tai ympäristövastuullisuuteen ei riitä, sillä nämä eivät näy toimintana. Kestävään tulevaisuuteen pyrkiminen edellyttää uudenlaisia ajattelun ja toiminnan tapoja.
Ekologiset teemat:
Luonnonvarojen kestävä käyttö ja luonnonvarojen riittävyys
Paikalliset ja globaalit ympäristöongelmat, ilmastonmuutos
Luonnon monimuotoisuus
Energia ja materiaalivirrat
Elinkaariajattelu, uudelleenkäyttö, kierrätys, lajittelu.
Sosiaalinen ulottuvuus:
Tasa-arvo ja suvaitsevaisuus
Syrjäytymisen ehkäisy
Turvallinen ja terveellinen elinympäristö
Osallistumismahdollisuudet
Kulttuurinen ulottuvuus:
Monikulttuurisuus
Osa- ja alakulttuurit
Paikallisuus
Kulttuurihistorialliset rakennukset ja maisemat
Taloudellinen ulottuvuus:
Ympäristöliiketoiminta
Ympäristönhallintajärjestelmät (EMAS, ISO14001)
Vihreä laskentatoimi
Vastuullinen kulutus
Taloudellinen tuotto pitkällä aikavälillä
Luonnon ja ihmisen suhde
Kestävän kehityksen tavoitteista ja sisällöstä on monia eri tulkintoja, joihin vaikuttaa vuorovaikutussuhde sekä riippuvuussuhde luonnon, yhteiskunnan ja talouden välillä. Tulkintoja luonnon ja ihmisen suhteesta on monia:
Egosentrinen ajattelu: Luonnonympäristössä elävien yksittäisten eliölajien olemassaolo on arvokasta niiden itsensä vuoksi, ei ihmisen.
Antroposentrinen näkemys: ihminen sitoutuu suojelemaan sellaista joka tuottaa hänelle mielihyvää, joten ihmisten (taloudellisen) toiminnan riippuvuus luonnonvaroista on pätevä syy luonnonvarojen järkevään käyttöön. Näiden lisäksi ihmisten luontosuhteesta pohdittavana ovat:
Eettiset ja henkiset arvot: ihminen motivoituu suojelemaan sellaista joka tuottaa hänelle itselleen hyötyä tai mielihyvää (?). Moraaliset haasteet: Miten meidän tulisi elää? Keskeisiä kysymyksiä on voidaanko kaikkia kestävän kehityksen ulottuvuuksia kehittää samanaikaisesti? Mitä tulee säilyttää? Mitä tulee kehittää? Millä aikahorisontilla näitä tulee tarkastella?
Kestävän kehitys ja yhteiskunta
Arvoristiriidat ja eettinen puntarointi hankaloittavat valintojamme, koska yhteiskunnassamme ei enää vallitse yleisesti hyväksytyt itsestään selvät periaatteet tai pysyvät auktoriteetit. Elämme globaalissa ympäristössä, jossa muutoksen tahti on kova. Elämme myös sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa, joten valintojemme kautta vahvistamme omia tai muiden ihmisten elintapoja. Valinnoilla otamme kantaa yhteiskunnan rakenteiden pysyvyyteen sekä tuomme valitsemaamme taloutta.
Kestävän kehityksen mukaisessa yhteiskunnassa kehityksen suunta hyvinvointi perustuu materiaalien sijasta aineettomaan pääomaan. Taloudellisen voiton sijasta ihminen keskittyy ihmissuhteiden rakentamiseen tai itsensä kehittämiseen tai muuhun materiaalisen pääoman kartuttamiseen.
Taloudellinen kasvu
Maltillisen, oikeudenmukaisen ja ekologisten reunaehtojen puitteissa tapahtuvan talouskasvun edellytys on, että yhteiskuntien toiminnan logiikka muuttuu, sen arvopohja. Yhtenä menestyksen seurannan mittarina käytetään bruttokansantuotetta (BKT), jonka mukaan olemme huolissamme maiden BKT:sta eli taloudellisesta mittarista. Samalla emme huomioi ekologisia mittareita tai rinnasta niitä talouden mittareihin. Miten maiden BKT kehitys on vaikuttanut sosiokulttuurilliseen kehitykseen tai ympäristöön tai sen suojeluun?
Jatkuva oppiminen
Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen tavoitelausumat vaativat toteutuakseen kaikille elämänalueille ulottuvaa toimintaa, johon yhdistyy jatkuva oppiminen. Ihmisen käyttäytymisen muutoksen perustana on kasvatus. Tietoisuus ilmastonmuutoksesta ei riitä, vaan tarvitaan tiedon siirtymistä toimintaan ja suunnitelmien näkyväksi tekemistä käytännössä.
Enää emme heitä roskia kaduille kuten 70-luvulla (emmehän?). Kohtuullisuus ja toisista huolehtiminen on hiipinyt ajatuksiimme ja ehkä ne alkavat ajan kanssa ohjaamaan päätöksiämme. Vai tuleeko ihmiset pakottaa kestävän kehityksen arkeen rajoitusten avulla?
Ihmisten valinnat
Ihmisten käyttäytymistä ohjaa tällä hetkellä teollistuneiden maiden arvot ja normit. Näitä ei kuitenkaan ole olemassa ilman ihmisiä, joten ihminen voi vaikuttaa muuttamalla käytöstään.Monimuotoisen elämän kukoistaminen seuraaville sukupolville vaatii kulttuurista muutosta, jossa elämän sisältö kuluttamisen kautta menettää merkitystään.
Tarvitaan käyttäytymisen muutosta, mutta mitä tulee tapahtua, jotta ohminen muuttaa käyttäytymistään ja valintojaan? Tuleeko ihmisten arkea rajoittaa ja ohjata sääntöjen muodossa? Nykyisi, jopa monen ihmisen valitsema ravinto kääntyy ihmistä vastaan mm. diabeteksen muodossa. Tulisiko tuloveron sijasta olla kulutukseen perustuva verokanta? Reaalihinnoittelu, joka heijastaa tuotteen valmistuksesta ja käytöstä seuraavia ekologisia ja sosiaalisia kustannuksia.
Ihmisen valinnanvapautta ja itsemääräämisoikeutta tulee kuitenkin kunnioittaa, eli ihmisten tulisi muuttaa käyttäytymistään vapaaehtoisesti. Koulutus on keskeinen keino edistää kestävää kehitystä tukevia arvoja, aktivoida jokaisesta oman elämänsä tekijä sekä kehittää ihmisten kykyä harkita valintojaan sekä kehittää paikallisia alueellisia ja globaaleja kestävää kehitystä tukevia ratkaisuja.
Kestävän kehityksen toimenpiteet koulutuksessa
YK otti kantaa kestävän kehityksen edistävän koulutuksen puolesta julistamalla 2005-2014 vuodet kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmeniksi. Julistuksen tavoitteena oli sisällyttää YK:n jäsenvaltioiden kestävän kehityksen periaatteet kansallisiin opetussuunnitelmiin koko koulutusjärjestelmän läpäisevästi. Baltic 21E oli Itämeren alueen kestävää kehitystä edistävän koulutuksen ohjelma, jonka hyväksyivät Itämeren maiden opetusministerit 2002: ”An agenda 21 for Education in the Baltic Sea Region – Baltic 21E).
Suomen opetusministeriö julkaisi vuonna 2006 kestävää kehitystä edistävän koulutuksen strategian (Baltic 21E ohjelman kansallisen toteutussuunnitelman). Kansallisen koulutusjärjestelmän kestävän kehityksen visio edellytti Baltic 21E ohjelman linjausten mukaisesti, että korkeakoulututkinnon suorittaneella tulee olla perustiedot ja taidot ammatissa ja asiantuntijana toimimiseen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.
Yhtenä konkreettisena toimenpiteenä esitettiin, että vuoteen 2012 mennessä jokaisessa ammattikorkeakoulussa tulisi olla yliopettaja, jonka tehtäviin kuuluu kestävän kehityksen opetuksen, tutkimus ja kehitystyön sekä ammattikorkeakoulujen välisen yhteistoiminnan edistäminen koko ammattikorkeakoulun tasolla.
Opetussuunnitelma
Politiikka luo käsitteellistä perustaa koulutuspolitiikkaan, joka vaikuttaa opetussuunnitelmaan, hallinnollisiin asiakirjoihin joissa esitetään opetuksen tavoitteet. Opetussuunnitelmat heijastavat yhteiskunnan koulutuspoliittista tahtotilaa.Kestävä kehitys nojaa ihmisten arvoihin, päätöksentekoon ja toimintaan kokonaisvaltaisesti kytkeytyvästä näkökulmasta. Kun kestävä kehitys integroidaan osaksi opetussuunnitelmaa opiskelija pystyy kytkemään tiedon osaksi yhteiskuntaa ja työpaikkaansa.
Opetuksen suunnittelija, miten sinä ymmärrät kestävän kehityksen?
Kestävä kehitys opetussuunnitelmassa:
Kestävä kehitys voi olla integroitu opetussuunnitelmaan, erillinen opintojakso tai suuntautumisvaihtoehto. Kestävä kehitys vaatii kuitenkin laajojen asiakokonaisuuksien ymmärtämistä. Jos kestävä kehitys on irrallisena aineena ei ymmärrystä kokonaisuuksista välttämättä synny.
Kestävä kehitys voi saada monenlaisia merkityksiä sen mukaan miten opetussuunnitelmaa laativa henkilö sen tulkitsee: Yksi ymmärtää kestävän kehityksen käsittelevän ympäristöongelmia ja niiden ratkaisemista, toinen taas yrityksen yhteiskuntavastuuna ja kolmas ympäristön, talouden ja yhteisöjen hyvinvointina.
Tärkeää olisi arvioida mitä kestävästä kehityksestä opitaan. Tämä vaatii selkeät yhdenmukaiset arviointikriteerit ja ohjeistot osaamisen arviointiin.
Opettajan rooli ja osaaminen
Kun sitoudumme YK:n yhteiskuntasitoumuksen visioon, on kestävän kehityksen periaatteiden mukaan toimiminen keskiössä.
Myös opettajan henkilökohtainen suhtautuminen tutkittuun tietoon, tunteisiin, ratkaisuihin ja arjen tekoihin nousee keskeiseksi:
Näkeekö opettaja itsensä osana kestävän kehityksen ratkaisua vai ongelmaa?
Haluaako opettaja liittyä osaksi tavoiteltavaa kestävää tulevaisuuskuvaa?
Onko ”minusta” yhteiskuntaa uudistavaksi opettajaksi?
Opettajat valmistavat opiskelijoita tulevaisuuteen, ei menneeseen.
Käytännössä:
Opetusmateriaaleja ja koulutusohjelmia tulee kehittää. Tarjota yleisöluentoja, lisätä yhteydenpito mahdollisuuksia liike-elämän, julkishallinnon ja yhteisöjen välille.
Läpäisevyys. Kestävän kehityksen tiedon tulee sisällyttää kaikkeen toimintaan. Yhteiskunta tarvitsee kestävän kehityksen yleistiedon osaajia sekä kestävän kehityksen erikoisosaajia.
Haasteita:
Kritiikkiä on kohdistettu siihen, että opetussuunnitelmissa ei konkretisoida tarpeeksi selkeästi kestävää kehitystä ja miten se tulisi opetuksessa toteuttaa.
Kestävän kehityksen kaikkien ulottuvuuksien huomioiminen.
Kestävä kehitys vaatii laaja-alaista osaamista, niin oman alan kuten myös kestävän kehityksen ja näiden vuorovaikutusten ymmärtämistä.
Motivaatio opettaa kestävää kehitystä puuttuu, koska opettajilla ole tiedollisia tai taidollisia valmiuksia opettaa sitä.
Ammatillinen opettajankoulutus
YK:n yhteiskuntasitoumuksen visio asettaa huomattavan haasteen koulutukselle ja ennen kaikkea ammatilliselle opettajankoulutukselle. Keskeisiä kysymyksiä ovat:
Miten opettajankoulutuksessa huomioidaan ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden sisällöt?
Millaisia osaamisia ammatilliselta opettajalta edellytetään kestävän tulevaisuuden rakentamiseen omassa työssä ja miten ammatillinen opettajankoulutus voi tuottaa näitä keskeisiä osaamisia?
Yksi konkreettinen menetelmä edistää kestävää tulevaisuuskuvaa eri oppimisen tasoja hyödyntäen on vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien yhteinen visiointi. Samalla voidaan pohtia, millaisen osaamisen varaan tavoiteltava tulevaisuus rakentuu.Tavoiteltavaa tulevaisuuskuvaa ja sitä tukevia osaamisisia on tunnistettu seuraavasti:
Osallisuuden edistämisen taito. Kyky olla yhdessä, sosiaaliset suhteet ja yksilönä yhteisössä toimimisen taidot, yhteinen kehittäminen, tunnetaidot.
Yksilöllisen vastuun taito. Itsensä näkeminen osana tulevaisuutta ja vastuun kantajana, yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan vastuu sekä yksilö yhteiskunnallisen muutoksen ajurina.
Ympäröivän todellisuuden ymmärtämisen taito. Luontosuhde, kulttuurinen traditio, maailmantuntemus ja viisaus.
Yhteiskunnallisen vaikuttamisen taito. Omien vaikutusmahdollisuuksien tunnistaminen ja käyttäminen, paikallisten mahdollisuuksien ja innovaatioiden tunnistaminen.
Henkiset taidot. Eettinen toiminta, hengellisyys ja arvot.
Muutoksen ohjaamisen taito. Kyky tunnistaa se, että kaikilla teoilla on merkitystä.
Systeemisen ajattelun taito. Pyrkimys tavoitella systeemistä muutosta pistemäisten parannusten sijaan. Taitoa nähdä asiat kokonaisvaltaisesti.
Pysähtymisen taito. Asioiden yksinkertaistamisen taito.
Oppimisen ja tiedon kompetenssi. Oppimaan oppimisen taidot; tavoitteena globaali ymmärrys ja tiedon kriittinen arviointi.
Teknologisen osaamisen taito. viestintäteknologian merkityksen tunnistaminen (uhat ja mahdollisuudet).
Oppimiskäsitykset
Opetuksen kautta opiskelijat saavuttavat tiedot ja taidot edistää kestävää kehitystä työelämässä omalla ammattialallaan (esimerkiksi tekninen osaaminen, hiilineutraaliuuteen liittyvät ratkaisut, energiatehokkuus, ympäristökasvatus ja oikeudenmukaisuus). Kestävää kehitystä edistävän koulutuksen toteuttajan on hyvä pohtia millaista näkemystä hän edustaa ja kuinka opetus toteuttaa kyseistä käsitystä?
Behavioristinen: Opettajajohtoinen oppiminen, jossa palautteen antaminen on välitöntä ja väärät vastaukset sivutetaan nopeasti.
Humanistinen: Perustana ovat yksilön havainnot ja hänen subjektiiviset kokemukset. Korostetaan positiivisuutta ja erilaisuuden kunnioittamista. Oppijalla on vastuu oppimisesta, jolloin painopiste on siirtynyt opettajasta oppijaan.
Kognitiivinen oppimiskäsitys: Oppiminen on tiedon aktiivista prosessointia. Oppiminen alkaa kun oppijan mielessä syntyy tiedollinen ristiriita, joka pyritään ratkaisemaan hankkimalla uutta tietoa tai järjestämällä aiemman tiedon uudella tavalla.
Konstruktivistinen oppimiskäsitys: Oppiminen on prosessi, jossa oppija toimii aktiivisesti tiedon rakentajana, valitsemalla ja tulkitsemalla hankkimaansa tietoa ja jäsentämällä sitä aikaisempaan tietämykseen ja kokemuksiin. Sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys: Oppimista tapahtuu kun ihmiset tulevat osaksi omaa yhteisöään sosiokulttuuristen prosessien kautta. Korotetaan opiskeltavien asioiden liittämistä oppijan todelliseen elämään. Ajatellaan, että oppiminen tarjoaa työkaluja, joiden avulla hänen on mahdollista jäsentää ja ymmärtää todellisuutta. Oppiminen on yhteistä toimintaa, jossa opettaja toimii suunnan näyttäjänä. Olennaista on omien ajatusten ja käytäntöjen reflektointi ja kriittinen pohdinta toisen kanssa.
Kestävän kehityksen osalta oleellista on kontekstuaalinen oppiminen, jossa oppiminen on aktiivista, oppimiseen liittyy asiantuntijuus ja oppimisyhteisön eri toimijoiden erilaiset roolit oppimisprosessissa.
Oppimisessa on merkittävää on tiedon käyttö ja sen siirtäminen arkielämän eri tilanteisiin. Osataan soveltaa ja hyödyntää opittua oppimistilanteen ulkopuolella.
Kestävän kehityksen pedagoginen malli ammattikorkeakoulu kontekstissa
Tutkiva oppiminen, projektioppiminen ja kehittämisoppiminen ovat pedagogisia lähestymistapoja, jotka tukevat ammattikorkeakoulun yleisiä työelämän kehittämiseen liittyviä tavoitteita.
Tutkivassa oppimisessa oppimisprosessi nähdään tiedon rakentamisen ja oppimisen välisenä vuorovaikutussuhteena. Oppija on itseohjautuva toimija, jolla on vastuu omasta oppimisesta. Tietoa ei omaksuta passiivisesti vaan tietoa ja kehittämistehtävissä vaadittavaa osaamista rakennetaan aktiivisesti.
Koulutusjärjestelmä mahdollistajana
Kestävän kehityksen osaajien kouluttaminen vaatii koulutusjärjestelmältä uudistumiskykyä ja heikkojen signaalien tunnistamista.Tarvitaan kestävän kehityksen ymmärtämistä läpäiseväksi toiminnaksi ja ajattelutavaksi, sekä sen määrittämistä oppisisällöksi ja toiminatavaksi. Tarvitaan horisontaalista ajattelua monialaista yhteistyötä kumppanuutta oppilaitosten, yhteisöjen, yritysten ja hallinnon välillä.
Kestävä kehitys vaatii Ammattikorkeakoululta laadunhallintaa:
Keskeistä on yhteiset arvot, TKI-hankkeet ja kumppanuusverkostot.
Haasteellista voi olla eri sidosryhmien eri tarpeet ja odotukset: rahoittaja, opiskelija ja työelämän edustaja.
AMK-toiminnan laadulla on myös yhteys alueelliseen vaikuttavuuteen yksilö ja yhteisötasolla.
Opiskelijan osaaminen
Globaalit ja paikalliset haasteet, kuten kestävä luonnonvarojen käyttö sekä oikeudenmukainen ja kestävä talous ja tuotanto, edellyttävät työelämässä uudenlaista osaamista ja mainittua systeemistä ymmärrystä. Nämä tiedot ja taidot ovat yhteiskunnan ja työelämän rakenteiden kehittämiseksi välttämättömiä ja myös kaikille kuuluvaa työelämän osaamista.
Ammattikorkeakoulu opiskelijan tulisi saada perustiedot luonnosta ja taloudesta sekä sosiaalisesta ja kulttuurillisesta kestävyydestä. Osaajilta odotetaan työelämässä: luovuutta, innovatiivisuutta, teknologia osaamista, vastuullisen liiketoiminnan ja monikulttuurillisuuden hallintaa. Opiskelijan osaaminen muodostuu:
Tiedoista (kestävästä kehityksestä, kognitiivinen ulottuvuus)
Taidoista (edistää kestävää kehitystä, sensomotorinen ulottuvuus)
Arvoista
Asenteesta
Verkostoista
Motivaatiosta (edistää kestävää kehitystä, affektiivinen ulottuvuus)
Ammattikorkeakoulun suorittaneen yleiset kompetenssit: 1. Itsensä kehittäminen. 2. Eettinen osaaminen. 3. Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen. 4. kehittämistoiminnan osaaminen. 5. Organisaatio ja yhteiskuntaosaaminen. 6. Kansainvälisyyosaaminen.
Kestävää kehitystä edistävät taidot: Systeemiajattelu
Kestävän kehityksen edistäminen vaatii eri aloilla laaja-alaista konkreettista osaamista. Kestävää kehitystä edistävän koulutuksen tulee olla kokonaisvaltaista eli holistista ajattelua painottavaa. Systeemiajattelussa korostetaan asiayhteyksien huomioimista, sitä miten asiat ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Systeemiajattelu on ymmärtämisen apuväline monimutkaisten järjestelmien ja ilmiöiden osien ja niiden yhteisvaikutuksen ymmärtämiseksi. Kokonaisuuksien ymmärtäminen tulee helpommin mahdolliseksi kuin perinteisessä analyyttisessa ajattelussa. Samalla myös ristiriitaisten näkemysten ymmärtäminen ja arvostaminen tulee mahdolliseksi.
Kestävän kehityksen tapauksessa on kyse esimerkiksi taloudellisten, sosiaalisten, teknisten ja luonnonilmiöiden yhteisvaikutusten ja osatekijöiden ymmärtämisestä yhdistettynä päätöksentekoon, jossa eettiset oikeudenmukaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyvät ongelmat tulisi tiedostaa ja ottaa huomioon.
Systeemiajatteluun siirryttäessä liikutaan:
varmoista tiedoista kohti epävarmuuden ja vaihtoehtoisten ajattelutapojen tunnistamista.
informaation ja datan korostamisesta tietämisen ja viisauden edistämiseen.
kontrolloivasta opetussuunnitelmasta kohti joustavaa opetussuunnitelmaa.
opettamisesta oppimisen korostamiseen.
rajallisista oppimistyyleistä kohti monipuolisia oppimistyylejä.
passiivisesta instruktiivisesta opettamisesta kohti osallistavia ja kriittisiä ajattelua korostavia opetusmuotoja.
Tulevaisuusajattelu
Prosessi jossa hahmotetaan mielikuvaa toivotusta tulevaisuudesta ja analysoidaan keinoja sen saavuttamiseksi säännöllisin väliajoin.
Tavoitteena on yksilöiden voimaannuttaminen. Pyritään kartoittamaan mahdollisuuksia, sen sijaan että keskityttäisiin uhkien välttämiseen, joka aiheuttaa ihmisissä voimattomuutta ja välinpitämättämyyttä. Analysoidaan ja vertaillaan toivotun ja todennäköisen tulevaisuuden sekä henkilökohtaisten arvojen suhdetta.
Tulevaisuusajattelu vaatii arvojen selkeyttämistä:
Mitä arvostan, miksi?
Millaisia asioita muut ihmiset arvostavat, miksi?
Millaiset tekijät ovat vaikuttaneet arvoihini?
Näkemykseni tulevaisuudesta, onko se ehdoton vai voinko arvioida sitä uudelleen?
Ketkä tekevät tulevaisuuttani koskevat päätökset?
Kriittinen ajattelu
Kriittinen ajattelu haastaa ne tavat joilla ihminen on tottunut tulkitsemaan maailmaa. Jotta ihminen pystyy tulkitsemaan keskenään ristiriitaisen informaation ja vaikutteiden tulvaa, tarvitsee hän kriittisen eli reflektiivisen ajattelun taitoja. Kriittinen ajattelu auttaa myös valtasuhteiden tarkastelussa ja arkiseen elämään vaikuttavien päätösten pohdinnassa seuraavien kysymysten kautta:
Kuka tekee päätökset?
Kenen etuja tehdyt päätökset palvelevat?
Millaisia pitkän tähtäimen vaikutuksia tehdyillä päätöksillä on?
Kriittisessä ajattelussa korostetaan vaihtoehtoisten ajattelutapojen tunnistamista sekä päätösten taustalla olevien sanomattomien/ näkymättämien tekijöiden havaitsemista. Kriittisen pedagogian mukaisessa lähestymistavassa korostetaan yhteiskunnan arvojen kriittistä tarkastelua sekä alistavien valtasuhteiden purkamista.
Osallistuminen päätöksentekoon
Osallistumisen tapoja on erilaisia. Passivista, ryhmän jäsenten esim. Yhteisön läsnäolo erilaisissa toimikunnissa, joissa ei ole päätäntävaltaa tai viranomaisten päätöksenteko, jossa kysytään kansan mielipidettä, mutta sitä ei tarvitse huomioida päätöksenteossa. Yhteistoiminta, jossa kansalaiset toimivat yhdessä viranomaisten kanssa. Kaikkein aktiivisinta osallistuminen on, kun ihmiset ryhtyvät omatoimisesti muuttamaan olosuhteita instituutioiden näkemyksistä huolimatta. Tapoja ja tilanteita, joissa osallistumista tapahtuu:
Tietoa rakentavien oppijoiden parissa pienryhmissä -> mahdollisuus tuoda omat ajatukset esille ja pohtia muiden näkemyksiä.
Dialogin avulla -> yksilön näkemykset tulevat esille ja samalla yksilö arvioi niitä suhteessa toisten arvioihin.
Luottamuksen ilmapiiri on edellytys osallistumiselle. Osallistumista ei tulisi tapahtua vain osallistumisen takia. Osallistuminen tulisi auttaa rikkomaan aikaisemmin vallinneita päätöksentekoon liittyviä hierarkioita, jonka kautta henkilöt kokevat voimaantumista.
Myös verkostojen rakentaminen ja niissä toimiminen ovat tärkeitä kestävän kehityksen koulutuksen toteuttamisessa.
Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia, pienetkin teot vaikuttavat.
Lähteet:
Siirilä, J. (2019). Ammatillinen opettaja rakentaa kestävää tulevaisuutta. Teoksessa H. Kotila (toim.), Ammatilliseksi opettajaksi. Haaga-Helian julkaisuja 10/2019. https://julkaisut.haaga-helia.fi/ammatilliseksi-opettajaksi/
Nyberg, C. & Siirilä, J. (2020). Kestävän kehityksen pedagogiikkaa osa 1: ”viheliäinen ongelma”. Haaga-Helia eSignals. https://esignals.fi/kategoria/pedagogiikka/kestavan-kehityksen-pedagogi…
Nyberg, C. & Siirilä, J. (2020). Kestävän kehityksen pedagogiikkaa osa 2: Pedagoginen painotus. Haaga-Helia eSignals. https://esignals.fi/kategoria/pedagogiikka/kestavan-kehityksen-pedagogi…
Rohweder, L. & Anne Virtanen, A. (2008). Kohti kestävää kehitystä - Pedagoginen lähestymistapa. Opetusministeriön julkaisuja 2008:3 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79112/opm03…
Salonen, A. (2010). Kestävä kehitys globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnan haasteena. [Väitöskirja, Helsingin yliopisto]. Tutkimuksia 318. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/20067
Siirilä, J. (2016). Tulkintoja kestävän kehityksen käsitteestä YK:n kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen teemavuosikymmenen 2005–2014 yhteydessä. [Väitöskirja, Helsingin yliopisto]. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/159517
Suomen kestävän kehityksen toimikunta. (2013). Suomi, jonka haluamme 2050 – Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus.
コメント